Teos on vahvasti arabialaismusiikkivaikutteinen ja sen rakenne on rapsodiamainen.
Se sisältää kuvailevia väliotsikoita kuten Kuninkaiden
laakso, Amonin temppeli, Valituslaulu Osirikselle etc. Theban alkuitiöt
ovat peräisin Mika Waltarin romaanista Sinuhe,egyptiläinen. Teoksessa
esiintyy ääniefektejä, erikoissoittotapoja ja ohjattuja
improvisaatiotaitteita muuhun tuotantooni nähden epätavallisen
runsaasti.
Monivuotinen yhteissoittokumppanini, kitaristi Pekka Nyyssönen,
on aktiivisesti auttanut teoksen kitaraosuuden kehittelyssä. Samoin
hän on tehnyt myös kaikissa muissa huilu-kitarateoksissa.
Kantaesitys Kuopiossa 14.3.1987, Herbert Lindholm / Pekka Nyyssönen
Kesto: 7,5 min. Vaikeusaste: 8
Kehärakenteinen teos on musikanttinen ja melodinen duetto, jossa
osapuolten temaattinen dialogi käydään sujuvasti, mutta
ikäänkuin eri kielillä toistensa ohi.
Kantaesitys Kuopiossa 29.3.1987, Herbert Lindholm / Pekka Nyyssönen
Kesto: 4, 5 min. Vaikeusaste: 7
Inspiraation lähteenä on jälleen Waltari; Johannes Angelos.
Kreikkalainen ja turkkilainen musiikki törmäävät yhteen
ja sekoittuvat sävelrunotyylisessä teoksessa, jossa kuvaillaan
turkkilaisten Istanbulin (Konstantinopel) valloitusta pääsiäisenä
1453. Tämä oli Itä-Rooman 1000 vuotisen valtakunnan tuho.
Teoksen etnoteemat rakentavat kertomuksen, jossa eeppinen draama korostuu
väliotsikoilla "Pääsiäiskellot, Hätäkellot
ja Kuolinkellot".
Kantaesitys Uuden Valamon luostarissa Heinävedellä 25.8.1987,
Herbert Lindholm / Pekka Nyyssönen
Kesto: 5, 5 min. Vaikeusaste: 7
Herkkutatti- ja Keltavahvero-osissa "uusimpressionistista" tunnelmaa
on tavoitettu pehmeän utuisesti soivalla pianotekstuurilla, kun taas
eloisat Kärpässieni- ja Korvasieni-osat sisältävät
enemmän kirpeitä uusklassisia piirteitä.
Kantaesitys Kuopiossa 16.2.1988, Herbert Lindholm, Jaakko Untamala
Kesto: 12 min. Vaikeusaste: 7
Muinaiskreikan mytologiasta innoituksen saanut huilutarina tanssijoista
ja Afroditen synnystä.
Terpsikhore (kreikk. = kuorotanssista tai laulusta iloitseva), yksi 9 kreikk. runottaresta (muusasta), lähinnä tanssitaiteen edustaja.
1. Tanssin haltijatar eli muusa pohjoisesta Traakiasta yllyttää
vaihtorytmisellä ja oikukkaalla huilunsoitollaan muita haltijattaria
tanssihyppyihin.
2. Kuparisaarella (Kypros) syntyy mytologian mukaan merenvaahdosta
rakkauden jumalatar Afrodite, joten osa sisältää vaahtomaisia
sävelpyörteitä ja intohimoisia sävelaiheita.
3. Fryygialainen satyyri, puolieläimellinen hedelmällisyydenhaltija
ja idän villitsijä, joka oli luotu saattamaan ihmisiä hurmostilaan.
Kantaesitys Kuopiossa 16.2.1988, Outi Karjalainen
Kesto: 7,5 min. Vaikeusaste: 7
Teoksen kahden ensimmäisen osan ilmapiiri suuntaa sisäänpäin,
alitajunnan pimeisiin syövereihin, kolmas osa löytää
ulospääsyn kirkkaaseen valoon. Väsynyt aurinko piirtyy
usvan läpi haaleanpunaisena väsyneenä hahmona kunnes on
aika siirtyä Pimeyteen, loputtomaan synkkyyteen. Ei sittenkään
loputtomaan; Pakkaskristallit syntyvät kylmyydessä ja
antavat valoa.
Kantaesitys Kuopiossa 16.2.1988, Marja Luiro / Eini Winter
Kesto: 12 min. Vaikeusaste: 7
Waltari muusana taas kerran; romaani Turms kuolematon. Muinaismytologisen
Delfoin oraakkelin sävelruno on alttohuilulle hyvin soveltuvaa mystiikkaa,
jota kitaran tasa-arvoiset osuudet kehystävät. Osien nimet johdattavat
mielikuvituksen Apollonin höyryävässä
pyhätössä Ennustukseen, Rituaaliin ja Ilmestykseen.
Kantaesitys Odessassa 5.3.1990, Herbert Lindholm / Pekka Nyyssönen
Kesto: 15 min. Vaikeusaste: 8
Teos rakentuu lyhyistä teemoista ja motiiveista, kuin risuista
jotka toimivat rakennusaineena suurempaan kokonaisuuteen, linnunpesään.
9-ääninen lintukuoro muuttuu vähitellen kiihtyväksi
massaksi, kerääntyväksi laumaksi, joka kirkuen lentää
tiehensä.
Kantaesitys Riistaveden musiikkileirillä 18.7.1990. Esitetty Suomen
Huiluseuran konserteissa Rovaniemellä, Turussa ja Helsingissä,
sekä Kuopiossa ja Japanissa.
Kesto: 2, 5 min. Vaikeusaste: 6
Soljuvan musikanttinen trio on läheisessä sukulaissuhteessa
Lintujuttuun, ikäänkuin parvesta eksynyt lintukolmikko.
Kantaesitys Kuopiossa 4.12.1990, Tiina Laakkonen, Virva Kirves ja Seija
Mononen.
Kesto: 3, 5 min. Vaikeusaste: 6
Oman oppilaan jatkotutkintoa varten sävelletty virtuoosinen huilukonsertto
pohjautuu perinteellisille soittotavoille. Orkesterin kokoonpano ja osuus
teoksessa on suunniteltu sopivaksi musiikkioppilaitostenkin orkestereille.
Lyömäsoittimien ja vibrafonin roolit ovat huomattavan tärkeät
dialogeissa huilun kanssa, kun taas puupuhaltimet on jätetty pois
kokonaan.
Nopeat ääriosat ovat tyyliltään lähinnä
uusklassisia ja keskellä oleva hidas osa on impressionistisvaikutteinen.
Teos ei ole tonaalinen eikä atonaalinen, vaan leijuu minun musiikilleni
tyypillisellä tavalla kromaattisessa välimaastossa. Olen tehnyt
orkesterisäestysestä myös pianotranskription.
Kantaesitys Kuopiossa 25.2.1992, Marja Luiro ja Antti Meurman / Konservatorion
ork.
Kesto: 12 min. Vaikeusaste: 8
Sarja huilulle ja uruille ankkuroituu aikaisempien teosteni lailla vahvasti
melodiaan. Laulavuuden takia teoksen nimi on "Neljä laulua", vaikka
se yhtä hyvin voisi olla sonaatti tai sarja. Ensimmäinen canzona
on musikanttinen ja virtuoosimaiset dialogit sisältävät
aihemuruja, jotka vähitellen kootaan hymnimäiseksi lopputeemaksi.
Toisessa rondomuotoisessa, scherzotyyppisessä canzonassa, kilpailee
tumma synkkä teema ilveilevän ja huolettoman teeman kanssa elintilasta.
Kolmas canzona on kuin valon ja pimeyden vuorottelu sumuisella merellä.
Korkeat ja matalat äänet liikkuvat äärilaidoillaan
tuoden mieleen vaikkapa seireenien houkuttelevaa laulua.
Neljäs canzona (joka on jätetty pois huilu-pianoversiosta)
on "grande finalen" tapaan jykevin ja äänekkäin osa. Se
toimii ikäänkuin yhteenvetona aikaisemmista osista lainaamatta
silti suoraan aineksia niistä.
Kantaesitys oli Lahden Kansainvälisellä Urkuviikolla 6.8.1992,
esittäjinä Petri Alanko ja Juhani Romppanen.
Syksyllä -94 valmistin teoksen kolmesta osasta transkription huilulle
ja pianolle. Sirpa Piiroinen ja Anne Heiste kantaesittivät uuden version
sävellyskonsertissani Kuopiossa lokakuussa -94.
Kesto: 20 min. Vaikeusaste: 8
Etydit ovat syntyneet täyttämään aukon, jonka päivittäisessä
pedagogityössäni olen havainnut, nimittäin puutteen pienistä
harjoituksista, jotka iskevät tarkkaan suunnattuna johonkin tiettyyn
osaamisalueeseen. Tässä vihkossa on ilmaistu harjoituskohteena
kulloinkin olevat taidot jo etydien nimissä. Kappaleet ovat alkupuolella
lähes tonaalisia ja muuttuvat hiljalleen yhä vapaatonaalisemmiksi,
joten kappaleet toimivat samalla johdatuksena moderniin musiikkiin.
Vaikeusaste: 4-7
Esitetty yksityistilaisuudessa 1992 / Lindholm-Lindholm-Nyyssönen
Kesto: 4, 5 min. Vaikeusaste: 4
Sonaatti on sävelletty Jari S. Puhakalle ja Pekka Vapaavuorelle
Färsaarten musiikkijuhlia varten 1992. Se on virtuoosinen ja perinteisiin
soittotapoihin nojaavaa. Muodoltaan se noudattaa hyvin väljästi
sonaatin tiukkaa rakennekaavaa. Pastoraalinen, odotuksia herättävä
aamu saa jatkokseen laiskan siestamaisen iltapäivän, ja ilta-osassa
on vuorossa tulinen tarantellatyyppinen iloittelu.
Kantaesityset Färsaarilla ja Kuopiossa 1993. Puhakka, Vapaavuori.
Kesto: 13 min. Vaikeusaste: 8
Teos on saanut aihepiirinsä Anna Ahmatovan runokokoelmasta Runoelma
ilman sankaria. Runomusiikkiproduktio yhdessä näyttelijä
Seija Haaralan kanssa esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa 1995 ja myöhemmin
Helsingissä. Tästä musiikkimateriaalista syntyi edellämainittu
laaja pietarilaissarja, jota hyvin voi esittää erillisenä
musiikkiteoksena. (Aikaisemmasta samanlaisesta yhteistyöstä oli
jo 1989 syntynyt sarja "Pythia" alttohuilulle ja kitaralle).
Sarja sisältää tunnelmia tshehovilaisesta joutenolosta,
venäläistyylisistä vauhdikkaista tanssiaiheista, neuvostoaikaisesta
ilmapiiristä. Kehyksenä ja yhdistävänä tekijänä
toimii osien yhteinen sävelkieli, joka on melodinen ja rytmisesti
oikukas välttäen tavallisimpia konsonansseja ja räikeimpiä
dissonansseja.
Yhdeksänosaisen Pietarilais-sarjan (26 min) voi esittää
myös osia valikoiden.
Kantaesityksessä Kuopiossa 1994 soitettiin osat: 3, 6, 5, 7, 4.
Esittäjät olivat Herbert Lindholm, huilu, Pekka Parkkinen, oboe
ja Pekka Nyyssönen, kitara.
Kesto: 26 min. Vaikeusaste: 8
Tämä albumi on varsinainen hyötyvihko kaikentasoisille huilisteille. Sisällysluettelossa on erilaisia sormiharjoituksia, sointuharjoituksia, asteikkokokoelma, otetaulukko neljännessävelaskeleille, uuden musiikin erikoisefektejä ja muuta hyödyllistä tietoa esimerkiksi nuorelle huilunsoiton opettajalle.
Nämä kokoelmat ovat saaneet alkunsa huomiosta, että perinteisten
kansanlaulujen tuntemus on suomalaisnuorten keskuudessa nykyisin pudonnut
melko olemattomalle tasolle. Kun lisäksi on puutetta helposti sulavasta
käyttömusiikista eri tilaisuuksiin, olen tämän albumin
kautta yrittänyt kohentaa tilannetta edes hiukan.
Kansansävelmät ovat usein melko lyhyitä, joten saadakseni
suurempia kokonaisuuksia esitettäväksi olen rakentanut laulut
ja sävelmät sopivankokoisiin potpureihin ja sävelketjuihin.
Tarpeen vaatiessa olen tehnyt johdattelevia välisoittoja laulujen
väliin. Esitykset voivat tapahtua huilusooloina, duettoina, trioina
sekä pianon tai kitaran säestyksellä jne. Myös muut
soittimet kuten viulu, oboe jne soveltuvat melodioiden esittämiseen.
Jotkut teokset on varustettu sointumerkein.
Kansansävelmiä huilulle
Albumissa on lisäksi soolohuiluteokseni Muunnelmia ruotsalaisesta
kansanmelodiasta ja Itkevän huilun muunnelmia. Ne ovat
tonaalisia ja soveltuvat esim. kurssitutkintoihin (3/3 pk-I) tai käyttömusiikiksi
juhliin. Oskar Merikannon tunnettuja lauluja sekä joukko jouluduettoja
on liitetty albumiin käyttökelpoisuuden laajentamiseksi.
Pajupilli
Albumissa on kansanlaulusikermien lisäksi muutamia pelimannikappaleita,
joululaulusovituksia, duettoja ja trioja. Piano-osuus on helppo.
Vaikeusaste: 1-5